Ihan tästä blogista lyhyesti alkuun.. Otsikko kuvaa sitä fiilistä, kun sain kuulla, että äidinkielen päättötyö on vapaavalintainen ja vain taivas on rajana. Ja kun esimerkkityönä mainittiin blogin kirjoittaminen, olin varma siitä, että sen teen. Oon jo pidemmän aikaa halunnut jatkaa joskus taka-alalle jäänyttä blogiharrastusta ja nyt sain siihen enemmän ku loistavan tilaisuuden. Tarkotuksena olisi siis kirjoitella ihan perinteistä päiväkirjatyyppistä blogia, jota on maustettu syvällisemmillä ajatuksilla ja mahdollisesti kuvilla. Varmasti myös pinnalisempaa ja naisellisempaa tekstiä on luvassa..
Mutta siirtyäkseni tämän päivän syvällisyyksiin..
Ulkona sataa. Se on keväällä mielestäni ihan normaali ilmiö näin Suomessa. Ymmärrän valittamisen siinä tapauksessa, että on huhtikuu ja sade on lunta, rehellisesti sanoen valitan silloin itsekin enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tällä hetkellä sade on ihan puhdasta vettä (ainakin näin etelässä). Valittaminen on turhaa, vesi kuuluu kevääseen ja kesään. Mikä vauhdittaisi sen pahamaineisen lumen sulamista sen paremmin kuin kunnon kaatosade? Tuskin mikään. Mutta silti edelleen kommetit ovat koko päivän olleet sitä "hyi yäk, sataa!" -luokkaa. Miksi, oi miksi? Joka tapauksessa sitä vettä on jossain vaiheessa pakko sataa, jos ylipäätään toiveissa olisi vihreä kesä? Eivät ne kasvit pelkällä auringon voimalla kasva. Itse rakastan kaatosadetta varsinkin kesällä. Paras ilmanpuhdistaja ikinä! Toisaalta, sää on aina hyvä puheenaihe, ja toki siitä saa enemmän puhuttavaa kun aloittaa valittamalla märästä ilmasta. En silti näe syytä masentaa sadesäätä, kumpparit jalkaan ja pihalle!
Tänään on perjantai. Illan suunnitelmat on jänniä ja mystisiä (:
Mukavaa perjantaita kaikille muillekin!
Otsikon biisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti