Hups.

Hyi minua, olenpas pahapaha.
Kirjoittaminen on nyt jäänyt totaalisesti varjoon. Koulu ja sairastelua ovat vieneet liikaa aikaa.
Lupaan pyhästi, että loman alettua kuulette enemmän ajatuksia. Nyt jälleen on muuta tehtävää.

Lazy weekend

Ohhoh siitä on liian monta päivää kun kirjotin tänne viimeks.
On mulla melkein hyviä syitäkin siihen. Okei alkuun olin vaan laiska ja lomailin helatorstain opman kullan kainalossa. Oli sellanen fiilis, etää flunssa helpottaa ja elämä hymyilee.
Perjantaiaamuna heräsin sitten hillittömään kurkkukipuun.
Miäpäs siinä, ekalle tunnille kouluun ja sieltä lääkäriin. Nieluviljelyn tulokset saa maanantaina.
No, oli kuitenki sellanen olo, että vähän vaan kurkku kipuilee ja voin ihan hyvin pitäytyä suunnitelmassa ja viettää Miisan ja Kristan kanssa mukavan tyttöjen illan. Tyttöjen kanssa olikin kivaa.
Rakastani odotellessa olo sitten huononi ja kuumeen päätin mitata.
Mittari näytti 38.7 astetta.
Että vaihteeks ollaan kipeenä. Kurkkukipu vähentää ruokahaluja, mutta buranan voimalla on tää päivä muuten menny. Ja oman rakkaan kanssa. Oon niin kiitollinen siitä että mulla on tollanen ihminen, joka jaksaa hoitaa mua kun oon kipeenä <3

Täytyy myöntää, ettei tän syvällisempää nyt kyllä irtoo. Maanantaita ja niitä tuloksia odotellessa...

Happy ending?

Loppuja on monenlaisia. On onnellisia loppuja, surullisia loppuja, loppuja siltä väliltä. On loppuja, joiden ei toivoisi tulevan ja loppuja, joita odottaa kuin kuuta nousevaa. On lopullisia loppuja ja vähemmän lopullisia loppuja. Sitten on niitä loppuja jotka ovat uuden alkuja.

Tämä blogi on tavallaan saanut alkunsa lopusta. Lukion viimeinen äidinkielen pakollinen kurssi, päättötyö. Monta asiaa on loppumassa pakollisten äidinkielen kurssien lisäksi. Lapsuus on pikkuhiljaa omalta kohdaltani loppu, lukuvuosi lähestyy loppuaan, siispä myös lukion toka luokka lähestyy loppuaan. Äidinkielen päättötyö lähestyy loppuaan. Tänään on viimeinen päivä, kun kirjoitan blogiani koulua varten. Mietin tässä loppumista ja tätä blogia. Tulen lopulta siihen tulokseen, etten osaa luokitella tätä lopuksi tai uuden aluksi. Haluan jatkaa samalla tavalla. Toivon, ettei motivaationi katoa jäljettömiin, mutten jaksa uskoa että niin käy.. Aiheita syvällisyyksiin pyörii päässäni kasapäin. Tämä loppu ei siis ole loppu ollenkaan. Tai siis onhan se äidinkielen päättötyön loppu. Muttei minkään muun loppu. Ei tämän blogin, ei syvällisyyksien, ei hassujen kuvian, ei minun motivaationi.
Ehkä voisin luokitella tämän onnelliseksi lopuksi päättötyölle ja uudeksi aluksi motivaatiolle kirjoittaa blogia tarpeeksi usein (:

Tämän kuvan kautta eksyin mielenkiintoiselle sivulle, suosittelen kurkkaamaan.

Enpäs nyt tiedä oliko tämän aamun syvällisyys ihan niin fiksu kuin olisin toivonu. Mut ehkei  tähän aikaan aamusta voi täydellisyyttä odottaakaan. Kello on toki jo yhdeksän, mutta silti. Tämän aamun fiiliksiä kuvaa yksi sana: pirteänväsyneenstressaantuneenaurinkoinen. Siis melkein yksi sana. Kolmen oppitunnin koulupäivä, viimeisellä tunnilla suunnistusta maantiedon kurssin kanssa. Sounds good. Reilun puolen tunnin päästä on päättötyön palautus. Niin, miten ikinä blogia nyt sitten voikaan palauttaa opettajalle... Nyt ei oikein ajatus juokse, eikä kyllä lennäkkään. Eipä tuo taida edes kävellä, jos vaikka ryömis?
Ehkä jätän ajatukseni nyt rauhaan. Tavotteena olis kirjottaa teille jotain värikkäämpää ja ilosempaa illalla, kunhan saan ajatukset potkittua liikkelle.

Flunssainen koulupäiväpostaus

Tunnepas itseni pahaksi ihmiseksi, kun mulla ei taaskaan ole teille kuvia. No, anyways.
Viikonloppu oli jälleen kerran aikas mukava. Perjantait on kivoja, perjantaina olin murun kanssa syömässä hyvää ruokaa. Lauantaina pyörähdettiin shoppailemassa äitienpäivälahjaa ja syötävää illaksi. Illalla katseltiin leffaa hyvässä seurassa. Äitienpäivänä leivoin ihanan sitruunajuustokakun Kinuskikissan ohjeella (tosin muutaman muutoksen kera).

Mun flunssa ei tahdo vaan hellittää, koulupäivät on aika raskaita sen takia.
Himoitsen täällä Kinuskikissan kakkuohjeita, ehkä kesän aikana kokeilen kaikki parhaat läpi.
Syvällisempiä ajatuksia kesästä myöhemmin.
Nyt ruotsin tunnille.

A hero's gonna save me just in time

Olenpas ollut laiska bloggaaja..

Tykkäsinpäs oikein kovasti mun viime viikonlopusta.
Perjantaina olin oikein tehokas ja koulun jälkeen siivosin huoneeni oikein nätiksi ja keväiseksi (kun se nyt vaan pysyis siistinä..) Siitä sitten pari tuntia hengailin murusen luona ja palailin kotiin nukkumaan. Lauantaiaamuna oli aikainen herätys ja suuntana Tampere. Lähdettiin iki-ihanalla seurakunnan pikkubussilla kohti kirkon nuorisopäiviä.
     Tampereella vietettiin mukavaisa päivä pienellä, hyvällä porukalla. Ohjelmassa oli hyvä näytelmä, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa mahtavan tunnelman kera. Sieltä sitten yöllä oman kullan kainaloon nukkumaan.
Sunnuntain vietinkin lepäillen ja koulutöiden parissa.

Ja nyt sitten tähän viikkoon, aika on mennyt kaikenmoisissa menoissa, kuten tämän lukion hienossa musikaalissa. Käväisinpä myös seurakunnan kevätjuhlissa ja tällaisen näytelmän katsastamassa. (Oli muuten hyvä, suosittelen, jos erilainen teatteri kiinnostaa!)
Tosin muutama päivä meni ihan vain kotona flunssailuun. (Tässä ehkä syy siihen, etten oo pahemmin koneella käyny..)

Tänään kuuntelin biisin, joka on ku ihan suoraan mun elämästä <3 Kuunnelkaapas tekin :)
Tänään oon myös haaveillu polkupyörästä..

Tässä ihan ehdoton suosikki, tahdon tämän <3
(kuva täältä)

Tähän aikaa yöstä ei oikeestaan sasis kirjottaa, tulee kovin sekavia ajatuksia..

Jos nyt jotain syvällisempää kuitenkin...

Ei tahtoisi ajatus liikahtaakaan paikaltaan. Kuinka fiksua onkaan yrittää puolen yön aikaan kirjoittaa yhtään mitää järkevää? Mikä edes lopulta on syvällistä? Jos ajattelen pilviä taivaalla, koska en jaksa ajatella mitään sen monimutkaisempaa, onko se kuitenkin syvällinen ajatus..? Mieleeni tuli hupaisa ajatus kaikista pinnalisimpien ajatusten syvällisyydestä. Kun aamulla mietin tuskaisena, väsyneenä ja kiireessä niinkin pinnallista asiaa, kuin vaatteiden valinta, saako siitä irti mitään syvempää? Hetken kaapilla seisomisen jäkeen olen käynyt läpi vaatekappaleen toisensa jälkeen pohtien niiden ominaisuuksia soveltuen tulevaan päivään. Niin lyhyessä ajassa ja väsyyneessä tilassa tulenkin käyneeksi läpi liudan syvällisiä kysymyksiä tiedostamatta sitä itse. Ja lopulta kun valitsen vaatteen, tiedän tarkalleen, mikä sen ominaisuuksista saattaa aiheuttaa ongelmia päivällä ja mikä taas helpottaa oloani. Voisin melkein uskaltaa väittää, että jokaisen pinnalisemman ajatuksen alle kätkeytyy joukko tiedostamatta tehtyjä filosofia pohdintoja. 

Ajatukset liikahtivat sittenkin. Ehkä hieman liikaakin... 

Näillä fiiliksillä nukkumaan. Kauneimpia Raamatunkohtia ikinä <3
(1.Kor. 13:1-13)

Koittakaa kestää ajatuksien sekavuus :) 

Ainii, otsikon ihana biisi <3 

Feels like summer

Aika kuluu hurjaa vauhtia.
Huomisaamuna olis lähtö Tampereelle kello 7.30, siellä odottaa kirkon nuorisopäivät. Mutta lupailinpa puhua teille kukista..

Istuin joku iltapäivä yksin bussissa koulusta tullessa ja tuijottelin koko matkan ulos.
Tulin huomanneeksi, että kevät on jo kovin pitkällä. Peittivät kauniina mattoina kukat talven jäljet alleen. Oon kyllä ennenkin tykännyt kukista, mutten oo ikinä ajatellut kuinka paljon rakastan niitä.  Sitten siinä istuessani vaan yhtäkkiä tajusin, että kukat on aina kauniita, eläviä, jotenki niin mystisiä. Ja kuinka vapaina ne saakaan elää. Mikään ei rajoita niiden levittäytymistä kauniiksi matoiksi heti kun keväiset ensimmäiset auringonsäteet koskettaa maanpintaa. On niin jännää, et mikään noin kaunis on voinu vaan nousta maasta ja kasvaa pienessä hetkessä.
Ah, just tällaisia hetkiä kaipaan, ne tekee mut onnelliseksi.

Tällästä höpinää tänään :)
Toivon että tekstin kursivointi toimii. Jos ei toimi, pahoittelen ja korjaamo asian :)

Where troubles melts like lemon drops

Viimeinkin saatte kuulla jotakin mun viikonlopusta.
Alotan perjantaista, aamulla oli siis lähtö Länsiterminaaliin kello 6.11. Eikä mua oikeestaan edes väsyttäny, pikemminkin vaan olin onnellinen, että tervehdyin vatsataudista ja pääsi reissuun.

Laivassa menikin aikaa aamupalan mutusteluun, jonka jälkeen jatkettiin vielä kahvilassa :D



Tässä mun ihana aamulatte <3 En siis periaatteessa juo kahvia, mutta latte on hyvää :) (mikälie logiikka mulla tässäkin)




Yhdentoista maissa päästiin Tallinnaan ja suunnattiin vanhaan kaupunkiin. Rakastuin siihen heti! olisin voinu vaan samoilla noilla kaduilla koko päivän ja kuvata kaikkea mikä vastaan tulee <3




Tää oli ihan vallottava näky! Tollanen söpö vaaleanpunanen pikkutönö tuolla suurten rakennusten välissä. Saatiin selville, että se vissiinkin on päiväkoti. Voisin muutta tollaseen :)




Musta tuli lintukuvaaja Tallinnassa. Mun mielestä tää on hyvä kuva, tykkään noista puluista, ne päästi tosi lähelle kuvaamaan :)




Ehkä vähän noloa sanoa, mut koko perjantain paras kuva on tää. Talitintti! Mut olin noin puolen metrin päässä linnusta. Yks parhaita kuvia joita oon ikinä ottanut. Rakastuin <3




Just tänään mietin, että mun täytyy kirjottaa teille ajatuksia kukista. Rakastan kukkia paljon, ne saa mut aina hymyilemään :) Siellä oli tällänen pitkä katu täynnä toinen toistaan upeampia kukkia, eikä niitä tosissaan ollu hinnalla pilattu. Aah, niin kauniita <3



Ihanan Vilman ihanat kengät :) Ihailin näitä koko päivän <3





Kaikki kiva ja kaunis loppuu aikanaan. Niin loppu perjantaikin. Iltapäivästä jalkasärky ylty sen verran, että luovuin kamerasta. Tykkäsin koko reissusta ja seurasta, oli mahtavaa <3

 Kirjotan mielelläni ajtuksiani lisää taas. Nyt jätän teidät sulattelemaan tätä kuvamäärää. Koska jos yks kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, teillä voi mennä pää pyörälle :D
Otsikon biisi <3