
Loppuja on monenlaisia. On onnellisia loppuja, surullisia loppuja, loppuja siltä väliltä. On loppuja, joiden ei toivoisi tulevan ja loppuja, joita odottaa kuin kuuta nousevaa. On lopullisia loppuja ja vähemmän lopullisia loppuja. Sitten on niitä loppuja jotka ovat uuden alkuja.
Tämä blogi on tavallaan saanut alkunsa lopusta. Lukion viimeinen äidinkielen pakollinen kurssi, päättötyö. Monta asiaa on loppumassa pakollisten äidinkielen kurssien lisäksi. Lapsuus on pikkuhiljaa omalta kohdaltani loppu, lukuvuosi lähestyy loppuaan, siispä myös lukion toka luokka lähestyy loppuaan. Äidinkielen päättötyö lähestyy loppuaan. Tänään on viimeinen päivä, kun kirjoitan blogiani koulua varten. Mietin tässä loppumista ja tätä blogia. Tulen lopulta siihen tulokseen, etten osaa luokitella tätä lopuksi tai uuden aluksi. Haluan jatkaa samalla tavalla. Toivon, ettei motivaationi katoa jäljettömiin, mutten jaksa uskoa että niin käy.. Aiheita syvällisyyksiin pyörii päässäni kasapäin. Tämä loppu ei siis ole loppu ollenkaan. Tai siis onhan se äidinkielen päättötyön loppu. Muttei minkään muun loppu. Ei tämän blogin, ei syvällisyyksien, ei hassujen kuvian, ei minun motivaationi. Ehkä voisin luokitella tämän onnelliseksi lopuksi päättötyölle ja uudeksi aluksi motivaatiolle kirjoittaa blogia tarpeeksi usein (:
![]() |
Tämän kuvan kautta eksyin mielenkiintoiselle sivulle, suosittelen kurkkaamaan. |
Ehkä jätän ajatukseni nyt rauhaan. Tavotteena olis kirjottaa teille jotain värikkäämpää ja ilosempaa illalla, kunhan saan ajatukset potkittua liikkelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti