Aika kuluu hurjaa vauhtia.
Huomisaamuna olis lähtö Tampereelle kello 7.30, siellä odottaa kirkon nuorisopäivät. Mutta lupailinpa puhua teille kukista..
Istuin joku iltapäivä yksin bussissa koulusta tullessa ja tuijottelin koko matkan ulos.
Tulin huomanneeksi, että kevät on jo kovin pitkällä. Peittivät kauniina mattoina kukat talven jäljet alleen. Oon kyllä ennenkin tykännyt kukista, mutten oo ikinä ajatellut kuinka paljon rakastan niitä. Sitten siinä istuessani vaan yhtäkkiä tajusin, että kukat on aina kauniita, eläviä, jotenki niin mystisiä. Ja kuinka vapaina ne saakaan elää. Mikään ei rajoita niiden levittäytymistä kauniiksi matoiksi heti kun keväiset ensimmäiset auringonsäteet koskettaa maanpintaa. On niin jännää, et mikään noin kaunis on voinu vaan nousta maasta ja kasvaa pienessä hetkessä.
Ah, just tällaisia hetkiä kaipaan, ne tekee mut onnelliseksi.
Tällästä höpinää tänään :)
Toivon että tekstin kursivointi toimii. Jos ei toimi, pahoittelen ja korjaamo asian :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti